Lyö tahtia rummun, puno kukat hiuksiisi~

Villit lupiinit ojanpientareella,
lempeää tuulta,
silmän kantamattomiin,
kaukana siintävä huumaava sade,
myrkyttäen amfetamiinillaan,
se käy kysymättä,
estoitta,
kuten sinä.
Tule luokseni,
sulostuttavin eleinesi,
kumoten kaiken olevan
ja olemattoman,
langettaen ruusutkin taipumaan suuntaasi,
luovuttaen terälehtiä kauneimpiaan.

~


Hengitä syvään
sumuista iltaa
keuhkojesi täydeltä
humalluta mielesi
täydelliselle tuholle
täydelliselle hurmiolle,



~

Orvokit, mesikielot
kiedo päähäsi.
Tuo, jonka mieli on arvoituksia täynnä,
levittäen kummallisuuden sanoja.


~

Askel vielä kengättömine jalkoinesi,
yön juovuttavaan huuruun.
On tullut aika painaa pää
nurmelle kostealle
seppeleille keijujen.


~

Vaanii kesäyön mystisyys,
tihkuen vaarallista hekumaa,
tumman sametin peittämää hetkeä.








Kaikki runot on kirjoitettu kesällä 2012.

Näki soturi neidon tanssimassa lumotulla keijuaukiolla~

Yltiöromantispäissäni (Onko se edes sana? Voiko noin sanoa?!) en kyennyt edes nukkumaan, joten oli pakko nousta ja inspiroituneena kirjoittaa mielessäni pyörineet lauseet paperille.
Ensimmäinen, toinen ja kolmas runo on omistettu eräälle hyvin erityiselle menninkäisherralle. <3



__________________________________________

Sielut kiedottuina universumiin,
sykkien samaan tahtiin kanssa kaikkeuden sydämen,
hengittäen elämänpuun ikiaikaista energiaa,
jokaisin kanssasi ikuisuuden,
sen tähtien loiston, auringon ja kuut.

___________________________________________

Oksalla pihjalan,
korppi ja varpunen,
välillään muinainen liitto,
joka heidät solmii kahden maailman välille.

____________________________________________


Voi Maa, rengasta syleilyssäsi vaeltavat,
parantakaa, oi Tulenväki,
nostata Tuuli,
purjeet korkeuksiin,
Vesi, meitä kanna.

_____________________________________________

Hiukset punaisenaan,
kuin syksyn ruska,
kettu juoksemassa,
läpi tulenlieskojen.

Mystinen matka tuntemattomaan~~

Vaelsin vuosia sumussa, juosten samaa reittiä kuin kuoleman kielissä.
Ääriviivat peittävässä usvassa, vain kuu seuraten askeleitasi,
tehden hetki hetkeltä hullummaksi.

Tähtien heijastumat joessa,
huomasin katsovani sillalta veteen
ja veden kautta taivasiin,
maan sydämeen
ja itkeväni universumin salaisuuksille,
sen ikiaikaiselle kauneudelle,
maailmalle,
jota muut eivät näe.

Miksi kaikki on niin rajallista?

Jo viimein sait ne siivet,
joista silloin niin haaveilit.
Vuoksi enkelten kai,
sinä luotamme lähdit.

~Lepää rauhassa, rakkain Ukki. <3
Tämä ikävä ei tule poistumaan vähään aikaan, joten annetaan ajan parantaa haavat ja kyyneleiden valua vuolaina. Olisin halunnut vielä kerran nähdä hymysi, kuulla naurusi, jutella ja soittaa kitaraa, mutta nyt tilaisuus on mennyt, enkä näekään sinua enää milloinkaan. Jokatapauksessa on tärkeää, että elit pitkän, hyvän elämän rakkaittesi lähellä ja olet nyt päässyt viime aikojen kärsimyksestäsi rauhaan.

Säilytän nämä muistot ja hetket sydämessäni yksinä kalleimmista aarteistani, jäämme kaipaamaan sinua.
<3

Ruskan lehdet hiuksissaan~

Vuodenaika on jo muuttunut maagisen syksyn ruskan väreihin, siispä on hyvä pitää pitkästä aikaa pieni runohetki bloginikin puolella ja julkaista muutama alkuvuodesta kirjoitettu hengentuotos. Uusiakin varmaan voisin jaksaa laittaa jossain vaiheessa, jahka kerkiän, muistan ja jaksan. ^^`
Kuitenkin, ensimmäinen runo on omistettu rakkaalle peikkomiehelleni, jonka kanssa meillä tuli vuosi täyteen juuri parisen viikkoa sitten. <3 Toinen taas kertoo epätoivosta ja sen jälkeisestä uudelleensyntymisen tunteesta. Molemmat niistä on kirjoitettu tämän vuoden tammikuussa.



Välitän sinusta enemmän,
kuin mitä koskaan saatoinkaan uneksia.
Olet auringonsäteeni,
valonkantajani,
talven ja tähtien lapsi.

__________________________________________


Jo toista viikkoaan valveilla,
hän raapustaa sinisin kynsin,
tuliseinään uniensa kirjettä,
itkun tahrimin kasvoin,
turtuneilla jäsenillään,
hän hoipertelee eteenpäín.

Hän liikkuu,
on elossa,
muttei täysissä voimissaan.

Pian hän on palaava,
voimakkaampana,
elämänhaluisempana,
kuin koskaan ennen.

Nousee tuhkista Tulitukka Feeniksin pojan,
seuraa jumalallisia askelia,
tuo taruolennon jälkeläinen.

______________________________________

Voimia teille kaikille syksyn koitoksiin,
muistakaa laittaa kynttilät palamaan ja nauttia läheistenne läsnäolosta. <3

Tajunnanvirtaa aika lennättää~

Milloin uni päättyy,
vai päättyykö se ollenkaan?
Etsi sielusi totuus valkoiseksi maalattujen seinien sisältä
petosta ja petetyksi tulemista. 


Tajunnanvirtaa aika lennättää,
siipensä puuterilumeen kastaa.
Vaan ei pieni keiju vähästä lannistu,
jatkaa se topakasti kulkuaan,
sokean valon näyttäessä tähtein tietä. 

Muutoksen laulu

Sateesta suunnaton raivo
vaelsi haltija lumoissaan
liihottaen vaunuilla mustarastaan
rengasti tuuli korpimetsän kulkijan
helmassa Aurinkojumalan ruskan
miekasta peikon, kosketuksesta hurmeisen virran
vastoinkäymisistä tuonelaan vei tie